تبلیغات
schotunfrothsic - مطالب اردیبهشت 1390
جمعه 30 اردیبهشت 1390  05:56 ق.ظ

Ihanaa kevään viikonloppua kaikille tämän Seijastiinan hauskan lintukuvan myötä! Onko tämä tukkasotka vai mikä...;-)

Oikaisu: Eräs hurmaava herrasmies meilasi minulle äsken, että kyseessä on isokoskelo! Kiitos♥

Levätään, nautitaan ja minä saatan piipahdella, sillä on aivan morkkis, kun ehdin niin huonosti, mutta kaikkeni yritän.

Ja muistatakaa arvonta, jonne löytää vaikka tästä.

♥♥♥

The Windmills of Your Mind

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
جمعه 30 اردیبهشت 1390  03:47 ق.ظ

O Tribunal de Contas do Estado aprovou, com louvor, as contas referentes ao exercício 2009 do prefeito Péricles Viana de Oliveira Júnior –Junior Tota – de Mãe d’água. No ano de 2010, as contas referentes ao exercício 2008, também foram aprovadas com louvor.
O conselheiro Nominando Diniz, que se absteve de votar, observou que Mãe D'água, ao longo de toda sua existência, nunca teve uma prestação de contas de prefeito rejeitada pelo Tribunal.
Para o prefeito Junior Tota, a aprovação de suas contas não foi nenhuma surpresa. “Ao longo dos últimos 32 anos, desde que a família Tota assumiu o comando da administração pública do município de Mãe d’água, sempre foi assim. Nunca tivemos uma conta reprovada” Afirmou Junior. “Se todo gestor público aplicar com transparência o dinheiro público em benefício da população, destinando os percentuais que determinam a lei de responsabilidade Fiscal, na educação, saúde e outros setores, certamente suas contas também serão aprovadas com louvor” completou Tota.fonte maedagua.com.gov.br

منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
جمعه 30 اردیبهشت 1390  03:29 ق.ظ

Nyt elämme tätä aikaa. Tavalliset keltanarsissit kukkivat jo kaikki, Texas-, Dallas- ja Tahiti -narsissit ovat useimmat jo auki, mutta taidan olla istuttanut jotain kokeilua syksyllä, joka ei ole vielä auennut, enkä tunnista nupusta. Niitä on vain pieni ala. Eniten rakastan Poeticus Actae narsissia eli runoilijan narsissia, joka leviää hyvin ja siinä on myös hyvin viehättävä, mieto tuoksu.
Poeticus Actae, myös valkonarsissiksi kutsuttu, on tuossa muscarien joukossa. En ole kovinkaan löytänyt tämän narsissin sipuleita, joten olen jakanut talon ensimmäisen omistajan istutuksista ja joudun taas jakamaan, sillä osa kasvaa liian tiheässä. Alla vanha kuva, jonka penkissä on vasemmalla 112 valkonarsissia ja kaikki ovat jakamisen tulosta. Nyt siihen samaan penkkiin ei tule kuin muutama, mutta syy on se, että olen siihen istuttanut viime suvena uusia, iosja perennoja, joten...
Kuvasta näkee, että on muutaman vuoden takaa, sillä nyt tuo alin puutarhataso eli kirsikka- ja luumupuutarha on 'sisustettu' niin puutarkalustein kuin uusin kasvein. Siitä on tullut todellinen Salainen Paikka. En löytänyt lähikuvaa tuosta narsissipenkistä, mutta siis ihan piukassa kukkivaa valkonarsissia ja joukossa mielettömästi lemmikkiä. Tätä kukkii nyt puistossa paljon. Koska tonttimme on iso, ei tunnu missään vaikka tuhat narsissia tai enemmänkin on kukassa yhtäaikaa.
Ja sitten on tätä Sir Winstonia, joka täysin käsittämättömästä syystä kulkee rumalla nimellä perunanarsissi. Kukaan puutarhurikaan ei ymmärrä tuon nimen perua. Siis eivät ne, joilta olen sitä kysynyt.

Kuten huomaatte, olen nyt sitten päättänyt viedä teítä retkelle puutarhaani niin että kuljemme ajassa. Nyt on narsissien aika. Yritän myös ottaa uusia kuvia, sillä moni asia on toisin kuin vaikkapa suvella 2009, jolloin kuvasin teille puutarhaamme ensikertaa. Tänään yritin ottaa uusia kuvia, mutta en osannut asentaa varsin uuteen kameraani päälle lähikuvausta ja edes soitto Supportille ei auttanut;-)


Koska tämä on edelleen pääasiassa kirjablogi, niin tässä kohtaa on pakko mainita jälleen tämän kevään hurmaava puutarhakirjauutuus eli Else ja Vesa Leivon Tulppaanitarhan Lumo. Tässä kirjassa on ihan mielettömästi myös narsisseista. Löytyy semoisia lajikkeita, että ihan vatsassa tuntuu...,kuten tämä Vesa Leivon kuvaama Ulster Bride
"Ainoa todellisuus on uni, ainoa velvollisus on kauneus, ainoa voima on rakkaus."

- Armi Ratia -

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
پنجشنبه 29 اردیبهشت 1390  11:55 ق.ظ

Päivän hiljainen hetki. Istun kuuluisan saksalaisen kylpyläkaupungin hotellihuoneessa nauttimassa hyvästä kahvista ja sacher-tortusta. Vauva nukkuu, pojat ovat pelaamassa minigolfia, mieheni tapaamassa tuttavaansa. Tekisi mieleni kirjoittaa tyylikäs matkakirje, kertoa sellaisista matkoista, joita olemme tehneet kahdestaan ilman lapsia, mutta sehän ei olisi tosi: muksut mukana maailmalla on aivan eri kuin ilman.


Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.


Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.


Italia


Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti ’mäkkäreillä’ ryyditettynä.


Yllätys! Yllätys Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…

Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. vauva oli 'Bella, Bella, Bambina 'ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…


Rullalaudat


Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Locarnosta. Helpotus ja rauha autoon! Tosin ihmeellinen rauha laskeutui jo Locarnon rantakahvilassa huumaavasta tunnelmasta nauttiessa kun päätin: Tänne tulemme vielä kahdestaan…


Aurinko odotti alpeilla


Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.

Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa. Tässä 'kotihotellimme' Saksan puolella, jossa olemme aina yöpyneet joko mennessä tai tullessa

Koti häämöttää


Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: 'Matkailu avartaa.' Totisesti!


Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!

matkaterveisin Baden-Badenista


Leena Lumi


PS. Näihin aikoihin ei ollut digikameroita ja kuvat ovat mitä ovat, joten laitoin nyt näin. Alin kuva on St. Moritzista ja kuvattu huonosta kuvasta. Albumeita on liikaa ja löytää niistä…Emme ole varsinaisesti sviitti-ihmisiä, vaan olemme useasti yöpyneet ihan pienissä hotelleissa ja myöhemmillä reissuilla unohdimme moottoritiet ja otimme aikaa lisää. Olemme ’kollanneet’ rakasta Eurooppaamme sekä omalla autolla, junalla että lentäen. Vielä olisi kokematta Välimeren risteily sekä vaikka lähtö laivalla Göteborgista kohti Englantia ja Skotlantia…

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
پنجشنبه 29 اردیبهشت 1390  01:23 ق.ظ

Köynnöshortensia on kiinnostava kasvi. Asumme Alvar Aallon huvilasaarella ja löysin köynnöshortensian hänen kauttaan, sillä Maestro ei perustanut kuin kolmesta kukkivasta kasvista ja niistä kaksi ovat köynnöshortensia ja akileija. Kolmatta en muista. Alvar Aallon suunnitteleman Säynätsalon kunnantalon sisäpihalla on yksi upeimmista köynnöshortensioista, joita olen nähnyt ja toinen on hänen huvilansa sisäpihalla. Kaikkein upeimman yksilön näimme viime matkallamme Zürichissä, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvaa. Elän toivossa päästä sen kuvaamaan...

Tässä yksi monista muistaakseni kaksi vuotta sitten. Nyt tämä nopea kasvi on jo muodostanut pergolan seinämää taloa kohti. Eli olemme tähän alapatiolle rakentamassa talon pituisen parvekkeemme alle pergolaa, jonka päätyseinät muodostuvat köynnöshortensioista. Toki sitä kasvaa meillä muuallakin:
Tässä toukokuun alussa kiipeämässä kohti keittiön ikkunaa
ja tässä ensimmäisen kuvan köynnöshortensia kuvattuna pergolan sisältä vuosi sitten toukokuun lopulla. Kuten huomaatte, hurmaava köynnösseinämä on muodostumassa...
Tämä kuva on otettu vuosi sitten juhannuksen tienoilla pergolan toisen hortensiaseinämän raosta. Jos olisin ymmärtänyt kohdentaa enemmän oikealle, olisitte tajunneet paremmin edellä jo kuvatun hortensian, joka näkyy nyt oikealla vain hieman. Seinämien lisäksi köynnöshortensiaa on myös pergolan keskellä parvekkeen massiivisessa tukipylväässä ja se on jo yltänyt parveketta somistamaan.
Tässä kuvassa köynnöshortensia kiipeää pitkin kallion isoa kiveä, josta viime suven lopulla poistin sammaleen, sillä haluan hortensia voivan kiinnittyä tiukasti. Tuossa kivellä kasvi on innokkain, mutta kukkii vähiten, sillä paikka on melkein täysvarjo. Köynöshortensia on puolivarjon kasvi, mutta menstyy myös sekä auringossa että varjossa. Lannoitan kerran pari suvessa rodolannoitteella ja siinä se. Kasvi on hurmaava ja vaatimaton. Lehdet puhkeavat jo huhtikuun lopulla, yksikään tosi monesta ei ole kuollut, eikä ikinä ole ollut mitään tuhoeläimiä tms. Yksi nousee pitkin männyn runkoa ja tekee tylsästä rungosta tosi hurmaavan. Käy myös maanpeitekasviksi ja moneen, moneen muuhun tarkoitukseen. Kyllä Alvar Aalto tiesi, mitä kannattaa arvostaa. Ja tässä Säynätsalon kunnantalon sisäpihalta:
Valitettavasti tämä kuva ei ole kukinnan ajalta. Ehdimme käydä keskustassa tosi harvoin suvella, sillä tämä oma puutarha ja oman saaremme lumo vievät niin aikamme. Yritän taas tänä suvena saada kuvan prime time! Kermanvaaleat kukat ovat tosi hurmaavat, mutta minulle riittää jo vihreyskin ja köynnösmäisyys. Varjossa ja sadekesinä kasvi ei ehdi täyteen kukkaan. Ystäväni on somistanut tosi ison kiven tällä hortensialla ja se on valaistu!  Syksyllä köynnöshortensia saa keltaisen ruskavärin. Tämä kasvi kuuluu sarjaan vaatimattomuuden lumoa!

Ja tässä yksi kuva heinäkuulta 2011 Alvar Aallon kunnantalon hortensiasta Säynätsalon saarelta Jyväskylästä:


Ja yllä kuva Muuratsalon saarella sijaitsevan arkkitehti Alvar Aallon huvilan sisäpihalta. Kuvan lähetti Kanadan ystävämme Auli. Kiitos!
Ja tässä vielä upea kuva köynnöshortensiasta Allulta Saksasta:
Kiitos!

PS. Jos kiinnostaa niin tässä Kartiovalkokuusen haaste ja viehätys.
PPS. Nyt löytyi tämä lukijani lähettämä kuva, jossa kukkiva köynnöshortensia kiipeää pitkin mäntyä. Tämä on upea! Kiitos Pipo♥
Tässä ensimmäisen kuvan köynnöshortensia kuvattuna 23.6.2011 eli vuodessa on tullut paljon kasvua. Alla kaksi kuvaa heinäkuun alulta. En päässyt laittamaan näitä kronologisesti, vaikka yritin kaikkeni. Näistä kahdesta ylempi on otettu mieheni jollain joka on puhelin/kamera/jotain mystistä etc. Siitäkö värien kirkkaus vai auringon runsaudesta...


 En osaa pitää tätä hurmaavaa kasvia hitaana. Ja tässä sama kasvi kuvattuna pergolan varjosta kesäkuulla 2011. Siis pergola muodostuu talon mittaisesta parvekkeen alaisesta terassista, jossa parveketta kannattavat teräspylväät peittyvät köynnöshortensioihin. Teräs on talvella kylmä, joten niihin on tehty päälle puinen kehikko hortensiaa varten.


منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
چهارشنبه 28 اردیبهشت 1390  11:28 ق.ظ


Conforme estava previsto, a prefeitura Municipal de Mãe d’água-PB, através da Secretaria de Infraestrutura, entregou mais uma Rua pavimentada. Desta vez os beneficiados foram os moradores da Gregório Simões de Brito, onde foram entregues mais de 370m² de calçamento em paralelepípedo.
De acordo com informações do secretário de infraestrutura do município, Rivaldo Campos, “somente nesse trecho foram investidos mais de R$ 15.376,55.” A entrega da obra foi marcada por uma confraternização realizada pelos próprios moradores, como forma de agradecimento. “Há muito tempo eles reivindicavam essa pavimentação”, revelou Caetano.
No mês de abril/2011, outras ruas foram entregues aos moradores totalmente calçadas: Rua Projetada I, 350m²; José Benedito de Oliveira, 528m² e Angelina Monteiro, com 735m² de área calçada.
A Prefeitura Municipal, em parceria com o Governo Federal, através do Ministério do Turismo, investiram R$ 72.758,74 beneficiando mais 100 pessoas. Noutra parceria com o Ministério das Cidades, foram investidos R$ 402.788,51 na construção e ampliação de calçamentos em 12 Ruas da cidade. São exatos 8.926m² de calçamento em paralelepípedo em construção que beneficiam aproximadamente 500 pessoas moradoras das Ruas Antonio Cirilo, Pedro Simões, Grigório Simões, Carmita Dantas, Projetadas I e II, João Pequeno Romano, Angelino Monteiro, Manoel Alves Canujto, Hernesto Vieira dos Santos, José Benedito Oliveira e Luzia Maria da Silva.Rivaldo Caetano informou ainda que o prefeito do município, Péricles Viana Junior – Junior Tota -, vai continuar investindo na pavimentação de várias ruas, através de parcerias com       Governo Federal.fonte maedagua.com.gov.br






منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
چهارشنبه 28 اردیبهشت 1390  07:07 ق.ظ

COMUNICADO

AVISAMOS A TODOS OS CRIADORES DE BOVINO DO MUNICIPIO DE MÃE DAGUA ,QUE NESTA PROXIMA TERÇAFEIRA DIA 24 AS 9:00 DA MANHA ,OS TECNICOS DA DEFESA AGROPECUARIA,ESTARAO FAZENDO O CADASTRO DO PRODUTOR E DA PROPRIEDADE NO CLUBE MUNICIPAL .
LEMBRAMOS QUE A VACINA CONTRA FEBRE AFTOSA SO PODERA SER DECLARADA SE O CRIADOR ESTIVER DEVIDAMENTE CADASTRADO.


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
چهارشنبه 28 اردیبهشت 1390  01:39 ق.ظ

Hyvin romanttisnostalgisesti puhuttelee Sari Sirkkiä-Jarva lukijoitaan hänen ja Ilpo Kuparisen kirjan Romuromanttinen sisustuskirja (Tammi 2011) alussa ja mikä paremmin kirjan henkeen sopiikaan. Sari kertoo kuinka hänellä oli lapsena pieni, kahden neliön oma piirustussoppi, jossa oli punainen pöytä, vanha lypsyjakkara sekä vaaleanpunainen matto. Näistä kauniisti patinoitunut lypsyjakkara sekä vaaleanpunainen matto kulkevat vieläkin hänen matkassaan ja kun mieli unohtuu unelmiin, katse kohtaa jakkaran pinnalla kisaavien pölyhiukkasten leikin.

Kirjan kansi on niin harmonisen kaunis, että kiitän valokuvaaja Ilpo Kuparista aivan mykistyneenä sekä tästä taidonnäytteestä että kuvista, jotka sain tähän esittelyyn. Sanomattakin lienee selviö, että teoksen kuvat ovat taidetta, jota nautitaan pienin siemaisuin kuin parasta samppanjaa. Koska kyseessä ei ole pelkkä katselukirja, vaan vinkkikirja romuromanttiseen sisustamiseen, osa kuvista on hyvinkin arkisia, mutta…silti kuin taidetta.


Romuromanttisen sisustuskirjan alussa Sari kertoo, että kuvia otettiin vuoden 2010 aikana, jolloin kuvauspäivien lämpötilaeroksi saatiin huikeat 59 astetta kun verrataan kylmintä ja kuuminta työpäivää. Se antanee työlle oman uniikin leimansa…

Kirjassa on paljon valkoista, sillä valkoinen valloittaa nykyään sisustuksessa –ja jopa puutarhoissa, vrt. kuupuutarhat. Kaikki ei onneksi ole kuitenkaan ihan vain valkoista, sillä romuromanttisen tyylin väriskaala on laajempi kuin sateenkaari. Tällöin jokainen tulkinta ruosteisesta pinkkiin on yhtä oikea, sillä onhan romuromanttinenkin mielipideasia. Ja näin selittää tätä tyylisuuntaa kirjan toinen tekijä Sari:


Romuromanttinen tarkoittaa toisaalta romanttista sisustustyyliä pitseillä ja nauhoilla kruusattuna, toisaalta risojen, rikkikuluneiden tai –ruostuneiden ja monella tavalla hylättyjen esineiden käyttökelpoisuudella leikittelyä.


Romuromanttiseen tyyliin liittyvät myös käsitteet mummolatyyli tai maalaisromanttisuus, onpa mukana usein myös ripaus ranskalaista tai tanskalaista sisustamisperinnettä. Kaikkien näiden sisustamisnäkökulmien käsitteet ovat harrastajien keskuudessa kovin häilyviä ja tulkinnanvaraisia aivan kuten antiikki-, retro- tai vintage-käsitteetkin.

Esipuhe ennen ideoita on kaunis ja voin hyvin alleviivata siitä kaiken, jopa kertoa kokeneeni saman kauppiastalolapsuuden kuin Sarikin, mutta siinä missä Sari ja Ilpo hylkäävät rappioromanttisen termin, minä edelleen liehutan sen lippua. Minulle sana rappio on meidän pohjoisen päädyn vonksallaan olevat luonnonkiviraput sekä Merin vanha kivinen leikkimökki, joka pian kokee uuden tulemisen ympärivuotisena puutarhan Salaisena Paikkana. Minulle rappioromantiikka on jotain niin Kaurismäkeläistä, että hänen elokuviensa ihailijana, haluan itse säilyttää tuon sanan. Mutta tässä kirjassa menemme isäntäparin lumoavaan tahtiin.


Kirjan kuvat ovat kuvia tavallisista suomalaisista kodeista, joissa asuu tavallisia ihmisiä. Jokaisella kodilla on kuitenkin omat tarinansa ja niihinkin tässä kirjassa päästään, joskin kuvat ja sisustusvinkit ovat pääosassa. Tämän kirjan tekijät ovat Romukasojen Valtiaita, jotka ovat kiertäneet kirpputoreja, huutokauppoja, kierrätyskeskuksia ja jopa kaatopaikkoja. Arvostan ja ymmärrän, sillä minä löysin olohuoneen kauniin pöytäni osissa roskalavalta…


Uskokaa tai älkää, niin ensimmäinen sisustusvinkki tehdään eristenupeilla, toinen vanhoilla ruostuneilla nauloilla…sitten seuraa jotain maagista vanhoista puusuksista, nahkarukkasista, hajonneesta haravasta, ikkunan pokista, vanhasta karvalakista, Viri-kaakao purkeista…ja voin luvata, että kuten kirjassa Yrttitarha ruukussa, myös tässä teoksessa vanhat alumiinikattilat ovat kova sana.


Kirja neuvoo myös huonekalujen vanhentamista eli patinan tekoa, mutta ylitse kaiken yhdyn tähän Sarin neuvoon:


Toisinaan kannattaa harkita kerran jo toisenkin puupintaisen tai vanhassa maalissa olevan huonekalun maalaamista. Inhimillistän esineitä luvattoman usein, mutta se on tapa auttaa kunnioittamaan vanhoja esineitä. Sellainen kaappi, joka henkilönä ansaitsisi teitittelyn, ansaitsee tulla kohdelluksi ikänsä ja olemuksensa mukaisesti.

Vanhojen esineiden aarrejahti ei ole aivan vaaratonta puuhaa, sillä jotkut esineet ovat kuin suoraan Haisulin kodista. Tarvitaan hengityssuojaimia sekä myös iho pitää muistaa suojata. Ja kädet. Työhanskaan verhoutuneet kädet voittavat tässä sarjassa hienostelukäsineisiin verhotut. Haisulin tavaroissa voi vaania myyräkuume ja haavan saaminen vaikka ruostuneesta esineestä ei ole leikin juttu.


 Koen nyt suurta tunnetta, sillä täältä löytyvät myös vanhat gobeliinit uusiokäytössä…Tunnen myös eroahdistusta, sillä tämän hurmaavan kirjan lupasin jo arvontapalkinnoksi, enkä ikinä, ikinä peru lupaamaani. Eräs kuva jäi nyt uniini ja siihen liittyvät kolme minulle tärkeää asiaa: valon ja varjon leikki, vanhat kirjat sekä rappuset…

♥♥♥♥♥

Onni ja autuus kohtasivat minut tänään: Sain valokuvaaja Ilpo Kupariselta yllä mainitun kuvan tuonne kirjastoni 'oveksi', katso oikea yläkulma.  Kiitos Ilpo♥

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 26 اردیبهشت 1390  09:32 ق.ظ

Tunnen suurta ranskalaista surua. Se raapii minua kuin tamariskien oksat talon seinää. Se tuulee lävitseni niin lujaa, että en enää muista, mitä suren. Katson kuinka lokit kääntyvät lennossaan ja perhoset menettävät myrskyssä siipensä. Suussani maistuu meren suola ja kyyneleet. Tulin tänne unohtamaan, mutta ei ole unohdusta sinusta. Minua lukee nyt eräs ja hänkin tuntee suurta ranskalaista surua, johon eivät auta jalohaikarat, merimetsot, eivät edes haukat taikka lokit. On vain tämä kirottu muisti ja helvetin iho, joka ei salli unohtaa…

Claudie Gallayn Tyrskyt (Les Déferlantes, Avain 2010, suomennos Titia Schuurman) vei minut syvälle pohjavirtoihin. Maistoin kipeän ikävän, menetyksen, ulkopuolisuuden ja kun luin ensilehdeltä

Lucilelle,

Tunnistatte minut kyllä, olen se joka kulkee ohi…


René-Paul Entremont


koin täydellisesti olevani syrjästäkatsoja, joka kuin lasin läpi havainnoi muiden elämää.

Tyrskyt on kirja naisesta, Lintunaisesta, joka tulee paikkaan nimeltä La Hague voidakseen unohtaa. Hän tulee laskemaan vesilintuja ja siksi hän olkoon Lintunainen. La Haguessa nainen kohtaa Lambertin, joka on tullut etsimään menneisyyttään. He kohtaavat poissaolevuuden tyhjyydessä, jossain missä on vain meren aika ja kurmitsojen pesiä. Tahtomattaan Lintunaisesta tulee osallinen selvittämään sitä suurta onnettomuutta, sitä purjehdusta kauan sitten, jossa menehtyivät Lambertin vanhemmat sekä pikkuveli Paul.

Nainen: ”Teidän äänenne on kuin La Hague.”

On väistämätöntä, että syrjästäkatsojien polut kohtaavat, sillä tämä suru on liian suuri kantaa yksin.

Nainen: ”Rilke sanoi, että on mahdotonta elää toisen elämän painon alla.”

Lintunainen kulkee laskemassa pesiä. Hän kulkee päin tuulta huulet vuoron perään kosteina ja polttavina odottaen tuulten riisuvan hänet halusta ja surusta paljaaksi. Hän ei ole seurallinen, mutta tutustuu aikaisemmin lintuja laskeneeseen Théoon, joka hoiti majakanvaloja Lambertin perheen purjehdusyönä. Kahden salaisuutta kantavan, vaiteliaan, linnuista kiinnostuneen on helppo kohdata korpeissa, mustalinnuissa, merimetsoissa…kulta-ahvenissa.

Tyrskyt on kirja ikävästä ja unohtamisesta. Se on hyvin ranskalainen kirja. Minut valtasi sama ranskalainen suru kuin lukiessani Marguirite Durasin Lol V. Steinin elämää tai Anne Delbéen Camille Claudelia. Sisääni on kovertunut suruaukko ranskalaiselle surulle. Se on surua jälkeenpäin. Kaikki on jo tapahtunut ja mitä sen jälkeen seuraa on kuin vuotavien haavojen tarkastelua teititellen. Siitä puhutaan lyhyin lausein tai ei ollenkaan. Tuska kääntyy sisälle ja:

Minulla oli jäljellä se halkeama, polttava repeämä jalkovälistä vatsaan. Välillä heräsin yöllä ja tuntui kuin tyhjyys olisi nielaissut minut. Päädyin lattialle, pois lakanoista, aina.

Minä en enää ollut nainen. En äiti. En muistanut olleeni tytär. Saati sisar. Minusta ei ollut vaimoksi. Ei kuulumaan kenellekään. Olemaan riippuvainen miehestä tai suhteesta. Jotkut miehet olivat rakastaneet minua, minä olin aina rakastanut niitä jotka eivät rakastaneet minua.

Aina sinuun asti.

Tyrskyt on minun kirjani. Sen tiesi hän, joka kirjan minulle antoi. Minä olen Lintunainen, jonka sisällä virtaa veren sijasta suolainen merivesi. Minä katselen kaukaa Morganea, Florellea, Maxia ja kaikkia muita La Haguessa. Minä haluan vain olla rauhassa. Haluan lukea tätä viipyilevää kirjaa, joka maistuu sinulta ja…surulta. Painan kasvoni villapaitaasi, joka tuoksuu sinulta. Haluan unohtaa paljon voidakseni elää vähän. Tulin villihanhien mukana.

Minä olin se joka kulki ohi.

*****

Tästä kirjasta ovat kirjoittaneet lisäkseni ainakin Jenni, Laura, Erja, Ilse, AnkiElma IlonaNaakku, Susa ja Ina

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 25 اردیبهشت 1390  09:45 ق.ظ


Sábado, 14 de maio de 2011 - 20h28
Os mais de 76 mil habitantes das cidades sertanejas de Maturéia, Imaculada, Água Branca, Juru, Tavares, Princesa Isabel e São José de Princesa podem comemorar. A obra de reconstrução da rodovia PB-306, numa extensão de 99,8 quilômetros, vai ser reiniciada após a paralisação ocorrida em dezembro de 2010. O governador Ricardo Coutinho assinou a ordem de serviço no início da tarde deste sábado (14), em solenidade realizada em frente à igreja católica do município de Maturéia, distante 342 quilômetros de João Pessoa. A rodovia é a de maior extensão dentre todas as incluídas no programa Caminhos da Paraíba.
O governador Ricardo Coutinho ressaltou que a revitalização dos quase 100 quilômetros daquele anel viário é muito importante para a região. Ele explicou que o dinheiro da licitação para as estradas, em 2010, feita pelo governo passado, no valor de R$ 433 milhões, na verdade não existia. Somente no dia 25 de março desde ano, no seu governo, foi possível destravar o projeto e foram liberados R$ 280 milhões.
Diante desta realidade, foi preciso fazer escolhas e a reconstrução da PB-306 é uma das prioridades. “Nós escolhemos essa estrada porque por dia passam mais de 500 veículos e a gente precisa desbloquear a Paraíba que está com sua malha rodoviária profundamente estragada”, declarou o governador.
A rodovia PB-306 tem um tráfego médio diário de 521 veículos, entre automóveis, camionetas, ônibus, caminhões e motos. O Estado investirá R$ 15.270.749,83, recursos provenientes do Tesouro do Estado e da CAF (Corporação Andina de Fomento). Serão beneficiados 76.171 habitantes. A Secretaria da Infraestrutura e o DER-PB são os órgãos envolvidos na restauração da rodovia. A obra deve ser concluída em junho de 2012. A partir da próxima semana, a empresa Afasa começa os trabalhos com 20 máquinas e 50 operários. O DER fiscalizará as obras e já está na área com engenheiros, laboratoristas e topógrafos.
O prefeito de Água Branca, Haroldo Firmino, revelou que a retomada das obras vai livrar a região da situação de quase isolamento com o restante da Paraíba. Para se dirigir a Patos, as pessoas daquela região geralmente utilizam rodovias de Pernambuco, através de São José do Egito. Nos 100 quilômetros da PB-306, rodovia que foi pavimentada em 1983, praticamente não existe mais asfaltos e os buracos também facilitam assaltos. O prefeito de Imaculada, José Ribamar, esteve em Maturéia e também agradeceu ao governador pela decisão de reconstruir a rodovia.
Os principais serviços a serem executados na rodovia são reciclagem da camada de base, recapeamento asfáltico na pista de rolamento e dos acostamentos, recuperação e limpeza do sistema de drenagem, roço manual e sinalização horizontal e vertical.fonte paraiba.gov.com.br


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   


Domingo, 15 de maio de 2011 - 08h46
A 5ª Região Geoadministrativa do Orçamento Democrático Estadual, polarizada pelo município de Patos, elegeu as ações na área de saúde pública com 380 apontamentos. Em segundo lugar, ficou a educação com 363, seguido por estradas e rodagens com 210, segurança com 132 e geração de emprego e renda com 127 votos. Este foi o resultado da 6ª plenária do Orçamento Democrático presidida pelo governador Ricardo Coutinho, que estava acompanhado de secretários de Estado, parlamentares e de caravanas das cidades polarizadas.
Ao analisar a saúde pública como a prioridade número um apresentada pela população da região polarizada por Patos, o governador fez um relato das ações já desenvolvidas nesta área e apresentou, junto com o secretário de Estado da Saúde, Waldson de Souza, os investimentos e as melhorias que estão em andamento. Destacou que na cidade de Patos o Hospital Regional ganhou em apenas quatro meses 30 novos leitos. Ricardo afirmou que Patos já tem uma grande estrutura de saúde pública, mas vai se tornar em um grande centro de referência no Estado. A região será referência, resolvendo na saúde casos que hoje somente João Pessoa e Campina Grande resolvem. Patos terá equipamentos como tomógrafo, mamógrafo, dentre outros serviços. Por mês o governo já está repassando R$ 5 milhões aos hospitais no Estado. O governador disse ainda que o Governo não tem medo de fazer o debate sobre a saúde. “Nós queremos fazer esse debate sim”, revelou.
Os investimentos na Agricultura Familiar foi outro tema abordado pelo governador, destacando que haverá um processo de desenvolvimento nesta área. Os presídios, as escolas, os hospitais, os quartéis, poderão, por exemplo, adquirir alimentos da agricultura familiar.
Ricardo Coutinho agradeceu a participação de todos presentes à 5ª plenária e destacou que a população caminha para um grande salto de qualidade rumo ao desenvolvimento.  Afirmou que o Governo está aberto ao debate e que o Orçamento Democrático é uma política pública. “Aqueles que discordarem, nós estamos abertos ao debate”, acrescentou, revelando ainda que a grande meta é descentralizar os serviços, sobretudo na saúde.
O governador também fez um balanço das ações do programa Caminhos da Paraíba, que disponibiliza R$ 280 milhões para restaurar e pavimentar estradas no Estado. Observou que muitas cidades com estradas de terra ou rodovias danificadas ainda não estão contempladas com os recursos de agora. Um novo empréstimo internacional junto à Corporação Andina de Fomento, assim que o Estado se recuperar financeiramente, será firmado para contemplar exclusivamente novas pavimentações, ou seja, asfaltar estradas ainda de terra.
Ricardo intercalou várias vezes sua fala com a de secretários e dirigentes de estatais. O secretário da Educação, Afonso Scoguglia, fez breve explanação sobre as principais ações da pasta. Falou sobre fardamento escolar, cursinho pré-vestibular, dentre outros temas. O presidente da Cagepa, Deusdete Leitão, tratou de providências da empresa para melhorar a oferta de água na região.
O secretário do Planejamento e Gestão, Gustavo Nogueira, avaliou que a 5ª plenária, a exemplo das anteriores, também foi extremamente positiva com a participação de prefeitos, lideranças religiosas, dentre outros segmentos da sociedade sertaneja, mostrando as principais demandas.
O prefeito do município de Patos, Nabor Wanderley, após agradecer ao governador Ricardo Coutinho pela implantação do Orçamento Democrático no Estado da Paraíba, acrescentou que sua cidade já trabalha com o OD deste 2005. Ele disse, ainda, que o projeto Orçamento Democrático é um direcionamento onde a população pode revelar seus anseios, pensamentos e vontades.
A plenária aconteceu nas dependências do ginásio de esportes da Faculdade Integrada de Patos (FIP), que ficou lotado por 636 pessoas que participaram dessa primeira etapa do Orçamento Democrático. No próximo final de semana, as assembleias do OD acontecerão nos municípios de Campina Grande (20) e Esperança (21).
As cidades polarizadas por Patos são as seguintes: Areia de Baraúnas, Cacimba de Areia, Cacimbas, Catingueira, Desterro, Emas, Junco do Seridó, Mãe D’Água, Malta, Maturéia, Passagem, Patos, Quixaba, Salgadinho, Santa Luzia, Santa Terezinha, São José de Espinharas, São José do Bonfim, São José do Sabugi, São Mamede, Teixeira e Várzea.
O deputado federal Efraim Filho, usou da palavra para reivindicar pleitos para o Vale do Sabugi. Ele pediu ao governador Ricardo Coutinho atenção especial para o trinômio: Educação, Geração de Emprego e Saúde para o desenvolvimento da região. A interiorização do ensino superior com a construção da Universidade do Sertão e a edificação de um hospital para a cidade de São Mamede foram algumas demandas do deputado.
A caravana do município de Junco do Seridó veio composta por mais de 30 pessoas. Ela foi representada pelo prefeito da cidade, Cosme Simões de Medeiros (Branco), que solicitou ao OD a construção de adutora para abastecer a sede da cidade; a implantação do saneamento básico (esgotamento sanitário); e terraplenagem das estradas da Zona Rural. O agente de Saúde Amagir Natálio da Silva reivindica a construção de Centro de Atividades Múltiplas, como forma de incrementar a cultura e arte local.
A União das Associações Comunitárias de Patos e Região (UAC) solicitou do Governo do Estado, através do Orçamento Democrático Estadual, a construção de 15 mil novas moradias; 100% de saneamento básico; recuperação e dragagem do Rio Espinharas e a instalação e funcionamento de um mamógrafo na cidade. Também foi reivindicado para Patos programas de geração de emprego e renda, a instalação de porto seco e a melhoria do sistema de abastecimento d’água da cidade.
A Câmara de Vereadores, o Sindicato dos Trabalhadores Rurais e a Associação dos Produtores de Leite do Município de Passagem pleiteiam ao Orçamento Democrático Estadual o asfaltamento da estrada PB-228 (21 km), que beneficiará o escoamento da produção e a própria população, além de perfurações de poços nas comunidades rurais.
Edvan Monteiro (Sivuca), representante da população da cidade de Mãe D’Água, pediu ao Governo Estadual o asfaltamento da estrada que vai ligar o município ao de São José do Bonfim; a construção de uma adutora, já que existe o reservatório de Capoeira e inexiste a adutora para canalizar água para as residências. A edificação de casas populares foi outra reivindicação da caravana de Mãe D’Água.
O representante do município de Salgadinho, José Bezerra colocou como demanda da região para o Orçamento Democrático, as seguintes reivindicações: construção da estrada PB-228, que irá ligar Salgadinho a Assunção/Patos/Cacimba de Areia/Areia de Baraúna – que beneficiará o escoamento da produção mineral e socorro rápido aos pacientes – e apoio à agricultura familiar. fonte paraiba.com.gov.br 


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 25 اردیبهشت 1390  08:35 ق.ظ

Ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä ja en aio siihen sortua edes kirjojen kanssa. Mitä minä teen kaikilla maailman puutarha-, sisustus- ja muilla kirjoilla, kun voin laittaa hyvän kiertämään. Nyt siis arvonta, kuten muuten Leena Lumissa oli myös viime toukokuussa.

Osallistua voi vakituinen lukijani tai kirjautumalla sellaiseksi. Tarkennan vielä, että vakituinen lukijuus ei maksa mitään. Se on ilmaista! Minä kirjaudun kaikkialle vakilukijaksi yhtä usein kuin aivastan, enkä menetä siinä mitään, mutta ehkä ilahdutan jotakuta...


Arpalippuja saa yhden, olemalla vakituinen lukijani ja kaksi linkittämällä arvontani. Palkinnoksi kolme ensimmäiseksi tullutta saa kukin kaksi kirjaa. Ensiksi valitsee ekaksi tullut, sitten tokaksi ja vikaksi kolkki.

Toivon sydämeni pohjasta, että jokainen ilmoittaa jo osallistuessaan, onko kirjautunut lukijakseni ja linkittääkö. Näin minulta säästyy kultaakin kallimpaa aikaa uusille kirjoille eikä tarvitse jokaisen kohdalla alkaa salapoliisitöihin. Kiitos!

Siis selvä kaava: ensimmäinen arpalippu lukijaksi kirjautumisesta ja lisäarpalipun saa linkittämällä arvonnan. Tässä on ollut hiukan ymmärtämisen vaikeutta, joten tein nyt tämän lisäyksen. Lukijaksi kirjautuminen vie aikaa kolme sekuntia, kokeilin juuri itse. M.O.T.

Anonyyminä ei voi osallistua, sillä siitä ei arvonnan järjestäjä selviä. Reippaasti vain oma tai bloginimi näkyviin!

Kirjat ovat nyt pääsääntöisesti puutarhaa, mutta mukana on myös sisustusta sekä dekkareita ja myös muuta kirjallisuutta. Suurin osa on ihan uusia, joten niitä voi antaa vaikka lahjaksi. Osa on vanhempia, mutta kaikki ovat sidottuja sekä hyvin pidettyjä. Paljon lukevat kyllä tietävät, mitkä näistä ovat uutuuksia ja yksi merkki on myös se, että vanhimpia kirjoja en ole tehnyt blogiini. Arvostelut ovat omiani paitsi Paljain käsin tulee Lumiomenalta ja Ars Magica tulee Ammalta.

Arvontaan on aikaa osallistua su 29.5. klo 12 asti. Sunnuntai-iltapäivänä Päämies toimii jälleen onnettarena.


Ja tässä kirjat:

Glaudie Gally: Tyrskyt
Stina Pyrrö - Hanna Marttinen: Puutarhan vihreä vuosi
Sari Sirkkiä-Jarva ja Ilpo Kuparinen: Romuromanttinen sisustuskirja (varattu)
Deporah Schneebeli-Morell: Yrttitarha ruukussa (varattu)
Soili Soisalo - Eeva Voutilainen: Mustikka, ruis ja rypsi - Voimaruokaa Suomesta
Katja Rinkinen: Vintagen viemää (varattu)
Agneta Ullenius: Yrttimaa
Arja Paasio: Unelmien huvimajat
Marie Hansson - Björn Hansson: Bambut ja koristeheinät - Uusia ideoita puutarhaan
Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja
Jouko Rikkinen: Suomalaiset perinnekasvit
Sara Gruen: Vettä elefanteille
Mari Jungstedt: Meren hiljaisuudessa
P.D.James: Yksityispotilas
Henning Mankel: Rauhaton mies
Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
Majgull Axelsson: Kuiskausten talo
Jörn Donner: Isä ja poika
Anne Holt: Kahdesti kuollut
Anne Holt: Julkkismurhat
Ellen Dyrop - Hanna Kristinsdóttir: Ajan patinaa - vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet
J.D.Salinger: Sieppari ruispellossa
Danuta Reah: Yön enkelit
Nikolai Gogol: Kuolleet sielut
Heinrich Böll: Enkeli oli vaiti
Isaac Bashevis Singer: Orja
Denise Mina: Yössä yksin
Essi Tamminen: Paljain käsin
Ursula Karven: Helppoa joogaa
Tom Lundberg: Kaikki on hyvin - Lohduttavia tarinoita ilon ja toivon lähteillä
Paulo Coelho: Brida
Robyn Russell: Gluteenitonta ruokaa koko perheelle
Sara Burlin Pellbäck: Opi sanomaan Minä, Opi sanomaan Ei - Elämän ohjat omiin käsiin
Mary Higgins Clark: Yö kuuluu minulle
Andrea Maria Schenkel: Tapaus Kalteis (varattu)
Knut Faldbakken: Miehen päiväkirja
Jörn Donner: Vapauden vangit
Max Frisch: Minä en ole Stiller
Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Nick Cave: Bunny Munron kuolema (varattu)
Ann Rosman: Majakkamestarin tytär
Andrew Weaving: Kauneimmat klassikot - Sisusta kotisi ajattomasti
Valérie Tong Cuong: Pariisissa sattumalta
Viherpiha: Värien lumoa puutarhaan - Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan (varattu)
Majgull Axelsson: Huhtikuun noita
Mitchell G. Bard: Kristalliyö
Mary Webb: Pieni Suuri Neulekirja - 300+ modernia ja perinteistä mallineuletta
Diane Setterfield: Kolmastoista kertomus
Kirsi Kostamo: Hyvän olon keittiö - Reseptejä ruoanlaittoon ja hyvinvointiin
Nerea Riesco: Ars Magica 
Colon Tóibín: Brooklyn 
Carol Shields: Larryn juhlat (pokkari)

Kannattaa seurata tätä listaa, sillä tämä elää sen mukaan mitä keksin tähän lisätä.

Iloista arvontaa!

Leena Lumi

PS. Linkitän sitä mukaa kun ehdin, niitä kirjoja, jotka olen tehnyt blogiini.

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 25 اردیبهشت 1390  05:52 ق.ظ

Agneta Ulleniuksen Keittiöpuutarhurin käsikirja (Minerva 2011) tuo mieleeni hyvin, hyvin monenlaisia muistoja, sillä nyt ollaan kasvimaalla, jossa keväällä istutetaan toivorikkaana porkkanaa, punajuurta, sipulia, parsaa, retiisiä, palsternakkaa ja montaa, montaa muuta hyödyllistä ja terveellistä kasvia. Muistan 4H-kerhon juurikaskilpailut, jossa suven lopulla katsottiin kuka oli parhaiten menestynyt. Muistan millimetrin suorat juurespenkkini, joiden välejä koristivat tuoksuherneet. Muistan, miltä tuntui kun retiiseistä tuli oikein herkullisia tai miltä tuntui kun porkkanat olivatkin matojen syömiä. Yhtäkaikki, lopputuloksena oli kuitenkin paljon oppimista, ulkonaoloa sekä terveellisiä juureksia ilman lisäaineita.

Ruotsalainen Ullenius kertoo kirjassaan miltei kaikista tavallisimmista kasvimaan juureksista ja vihanneksista edes jumalaista ja hieman vaativampaa parsaa unohtamatta. Kirja on tyyliltään samaa tuttua laatua kuin hänen kirjansa Yrttimaa, joka on oma yrttikirjasuosikkini. Upeat, mutta arkitodelliset kuvat kulkevat käsikkäin luontevan kasvimaajutustelun kanssa. Puhutaan yleensä kasvimaan ideasta ja kumotaan ajatus, että siihen tarvittaisiin välttämättä suurta pinta-alaa. Viljely onnistuu yhtä hyvin kerrostalon parvekelaatikoissa ja suurissa ruukuissa, jolloin keittiöpuutarha on ihan käden ulottuvilla. Kirjassaan Ullenius esittelee tavallisimpia pohjoisessa menestyviä lajikkeita. Luonnollisesti myös palsternakan, joka on oiva maun antaja soppaan kuin soppaan.

Mikä sitten saa ihmisen kykkimään kasvimaalla rikkaruohoja perkaamassa ja kastelemassa? Luonnonmukainen ravinto ilman lisäaineita, puutarhailuinto sekä tietoisuus siitä, että yksi pussillinen salaatinsiemeniä maksaa suunnilleen saman kuin yksi ainoa salaatinkerä kaupassa. Pussillisesta siemeniä saa jo suven salaatit isollekin perheelle. Ja tämä koskee muitakin kasvimaan tuotteita.


Kirjansa alussa Ullenius varoittaa suurimmasta virheestä, mihin kasvimaaintoilija yleensä sortuu eli kahmii kaupasta siemeniä liikaa, koska ei pysty niitä vastustamaan. Loppujen lopuksi kasveja tulee niin paljon, että niitä ei pysty kukaan syömään. Kuka tarvitsee viisikymmentä salaatinkerää tai viisikymmentä kiloa perunoita? Yksi ainoa pussi kutakin haluttua lajiketta riittää tyydyttämään lapsiperheen koko kesän tarpeen ja jos on hyvä kellari voi satoa toki kerätä myös talven varalle. Tästä muistin, mihin oma kasvimaaintoni kuoli. Istutin kymmenen vuotta sipuleita. Siinä oli alkuun mukana tilliä ja porkkanaa ja muutakin, mutta lopuksi istutin vain sipulia. Sipulia tuli niin runsaasti, että minulta vei viikkoja niiden nosto, kuivatus ja sitten kiertäminen. Ranteet olivat ihan poikki ja sitten sipulia oli niin paljon, että jaoin pussikaupalla, oikeastaan ämpäreittäin sipulia kaikille, joille kelpasi.  Eräänä kauniina syyskesän päivänä ilmoitin, että ’se on loppu nyt’. Kasvimaa tasoitettiin ja tilalle perustettiin hedelmäpuutarha. Olin saanut sipulinviljelystä tarpeekseni loppuelämäksi.


Nyt kun luen Keittiöpuutarhurin käsikirjaa tulee sen verran ikävä entisiä aikoja, että päästessäni tomaattiin, aloin jo puhua miehelleni kasvihuoneen hankkimisesta. Siis mikään ei ole kuin kasvihuoneesta juuri poimittu kypsä tomaatti. Sen maku on aivan eri kuin kaupan tomaatin, jotka usein poimitaan raakoina. Ainakin minulla on oikein himo tomaattiin ja viime aikoina olen suvet nauttinut luomukirsikkatomaatteja, jotka ovat kuin ’karkkia’. Agneta kertoo kirjassaan puutarhuriystävästään, joka syö kinkkuvoileivän päällä aina tomaattia. Kun häneltä kysyy, miksi näin?, ystävä vastaa, että ’tomaatin syömättä jättäminen tarkoittaisi venäläisen ruletin pelaamista terveydellä. Tomaatin avulla kinkun nitriittien vahingollinen vaikutus kumoutuu.’ Tomaatti on todellinen terveyspommi, joka sisältää paljon antioksidanttina vaikuttavaa lykopeenia ja tomaatin syöjillä tuskin on alhaista hemoglobiinia, sillä siitä saa rautaa.

Keittiöpuutarhuri selviää Agnetan avulla mahdollisista tuholaisista, saa jokaiseen kasviin erikseen kasvatusvinkkejä, kitkee rikkaruohoja ja korjaa runsasta satoa maa-artisokasta, purjosipulista, chilipippurista, parsakaalista ja monesta muusta, mutta yhtä hän joutuu odottamaan vuosia ja se on parsa, tämä herkkujen herkku, jolta menee aikaa ennen ensimmäistä satoa. Ja näin kertoo parsasta Agneta:

Monen vuoden ajan minun teki mieli kasvattaa parsaa. Joka kevät tämä kauden herkullinen ensivihannes ilmaantui kauppoihin ja sai minut murehtimaan, ettei minulla ollut omaa parsamaata. Ja sitten tuli vihdoinkin se kaunis kevätpäivä, jolloin mieheni ja minä kaivoimme kumpikin omaa vakoamme vastikään kynnetyllä kasvimaalla ja istutimme kaksikymmentäkaksi rotevan Rambo-lajikkeen avojuurta.


Sitten me kitkimme rikkaruohoja, lannoitimme ja kastelimme. Satoa ei saada ensimmäisenä eikä toisena vuonna, ja kolmantenakin vain hieman. Muulla tavoin parsa ei pääse kasvuvauhtiin.


Kun kolmas kesä sitten vihdoin lähestyi ja me odotimme ensimmäisiä omia parsojamme, saimmekin päähämme myydä talon ja muuttaa. En vielä tänäkään päivänä usko tätä todeksi.


Tästä huolimatta tai juuri tämän takia, minä aloin virittyä uudelleen kasvimaa-aaltopituudelle, sillä onko mitään niin välttämätöntä kuin purjehtiminen, kasvihuone tomaateille ja parsan kasvatus!

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 25 اردیبهشت 1390  03:46 ق.ظ

Hei!

Unohdetaan nyt se pitkä viikonloppu, sillä tajusin yhtäkkiä, että olen poissa sekä huomenna että torstaina, joten olenkin nyt sitten sorvin ääressä vaikka muuta kerroin torstaina. Minulla on monta ihan erilaista asiaa. Ja voisimme aloittaa vaikka tästä amayrylliksestä. Siis ehkä jotkut muistavat minun yrittäneen viedä kesän yli edellisvuotisia amarylliksiä ja niitä oli peräti viisi. Hoidin niitä kaikilla mahdollisilla saamillani opeilla lävitse kuuman kesän puutarhassa, mutta kun toin ne syksyllä sisälle, ne lykkäsivät vain lehteä. Minä luovutin ja heitin kukat menemään sekä päätin, että yritys oli viimeinen. Ei siis enää muuta kuin ennen joulua monta valkoista amaryllistä taloon ja kun ne ovat lumonsa antaneet, saavat mennä.


Viime jouluna kukkia oli erityisen paljon ja tunsin asuvani jossain pienessä linnassa, sillä mikään ei juhlista kotia niin kuin valkoinen amaryllis. Kun ne olivat sitten kukkineet hävitin niitä vähitellen ja vein avokompostiin monta, mutta yksi kukki tosi kauan ja sen vienti jäi, kunnes kerran sitten heitin sen isoon, kannelliseen muoviastiaan, jonka pohjalla oli vain auringonkukan kuoria. Olin siivonnut siihen lintujen sotkua ja astia sijaitsi pannuhuoneessa odottaen kompostikäyntiä. Keväällä aloitin sitten pelakuitten multien vaihdot ja koska pannuhuone oli puista nyt tyhjänä, käytin sitä ruukutushuoneena. Sain ensimmäisen pelakuun vaihdettua ja olin laittamassa vanhoja multia ja kuolleita oksia aiemmin mainittuun ns. kompostiastiaan, joka on tarkoitettu kukkajätteille yms. Avasin astian kannen ja mitä siellä näinkään:

Siellä oli nupulla oleva amaryllis, joka oli näin valkoinen valon puutteen takia, mutta tekemässä kukkaa! Tämä kuva on otettu tunti löydön jälkeen. Ja ensimmäisessä kuvassa on tämän saman kukan yksi neljästä kukinnosta. Mitä tästä opimmekaan. En tiedä sitä, mutta ainakin elämä on joskus sisukasta ja nyt jälleen kerran tämä kukka saa kiitokseski yrittää jatkaa suven yli seuraavan jouluun. Tämä ei kai kuitenkaan ollut murhatun amarylliksen kosto, vaan ehkä kiitos, että olin sen kiittämättömiä heimolaisia yrittänyt pitää elossa lävitse kuuman, kuivan suven 2010!

Ja sitten naisellista pinkkiasiaa:

Leivänpaahtimet eivät kestä enää mitään. Edellinen, hyvin tunnettu merkki hajosi runsaassa kahdessa vuodessa, vaikka sitä edellinen kesti kymmenen vuotta. Kanadan vieraamme myötä tajusimme, että on aika ostaa uusi, joka 1) ei polta leipää pahanmakuiselle karrelle tai 2) jätä sitä täysin paahtamatta. Olin jo jonkin aikaa ihaillut lehdissä tätä pinkkiä paahdinta, joten siis jälleen kerran väri oli ostamisen primus motor, kuten oli kamerani kanssa.

Siis se kamera on tuo pieni esine pinkkiin paperiin käärittyjen Geishojen joukossa;-)

Tänään on tämän jälkeen puutarhaa. Sitten grillausta ja sen jälkeen postaan yhden puutarhakirjan, joka on myöhässä ellen sitä nyt tee. Myöhäiltapäivällä tuumailen juomalla teetä muumimukista, jonka jälkeen tarjoan teille yllätyksen. Ei, ei, ei mitään isoa ja mullistavaa, mutta ehdottomasti toukokuuhun sopivaa. Tyrskyt on luettu, mutta annan sen nyt sisäistyä. Ja illalla sitten on aivan pakko nähdä, kuinka Suomi voittaa kultaottelussa Ruotsin. Jos kotikaupunki on Pori, lienee selviö, että jäkis ja jazz kuuluvat elämääni;-)

Linjoilla siis tänään! Ja nyt otan kupillisen Robertsin suklaakahvia...ennen puutarhaa.

Leena Lumi

Black Coffee

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
شنبه 24 اردیبهشت 1390  11:21 ق.ظ

Illalla kuvatuissa valkovuokoissa on oma hurmansa. Vuokot muuttuvat kellomaisiksi 'nukkuvuokoiksi.'
Tämä viikko on ollut omanlaisensa toukokuun touhuviikko. Illalla saapuu lisää multaa ja viimeisetkin kevään istukset saataneen tehtyä. Sanoin jossain vaiheessa, että vielä tulee yksi puutarhakirja. Eikun niitä tulee kaksi ja toisella onkin jo kiire. Ensi viikolla sitten. Viikonlopun luen Tyrskyjä ja olen kuin muualla. Toivottavasti silti hiukan myös läsnä. Minulla on nyt jo perjantaiolo ja siksi päätin suoda itselleni pitkän viikonlopun. Kunpa sen voisivat saada kaikki, jotka haluavat...edes toisinaan. Vielä kuitenkin:

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Laura Kaapron jutussa sadantuhannen viinin maistaja esitellään maailman paras sommelier, Gérad Basset Ranskasta, joka tosin on asunut jo 27 vuotta Englannissa, jonka maan viinivalikoimaa pitää ylivertaisena. Se mikä lamppu minulle syttyi jutusta oli se, mitä Basset sanoi jutun lopussa, kun hän antoi ohjeita suomalaisille viinimestareille:

Tärkeämpää on selvittää, mistä asiakas pitää ja paljonko hän on valmis käyttämään rahaa viiniin ravintolassa.

Toinenkin toivomus maailman parhaalla on suomalaisille: purkakaa Alkon monopoli.

Varmasti siellä osataan valita hyviä viinejä myyntiin. Mutta kilpailua ei voita mikään!

Tästä päädyin miettimään, että mikä on sellainen maa, jossa ruokajuomaa ei voi ostaa samasta paikasta kuin ruokatarpeet, mutta siinä maassa saa äänivyöryn puolue, jonka kärkihahmoihin kuuluu innokas bloggaaja ja aseintoilija. Tämä henkilö on jonkun lehden tietojen mukaan kirjoittanut blogiinsa tms., että on innokas sisäministeriksi ja haluaa päättää aseista! Siis nyt olen ymmärtänyt, että eräs puolue pitää Suomen aselakia liian tiukkana. Tätä mieltä on joku tai jotkut maassa, jossa tehdään agressiivisuuden vallassa ja juopuneena enemmän ampumissurmia kuin muissa Euroopan maissa. Tätä mieltä siis voi joku olla maassa joka ei ikinä toivu koulusurmasurusta. Tätä mieltä, että aseille helpompi saatavuus voi joku olla maassa, jossa ruokaviinikin pitää noutaa valtion monopolista. Summasummarum: Siis enemmän valvontaa viinille, vähemmän valvontaa aseille!

Sanon nyt sitten, että vastustan aseita. Tiedän ihmisiä, jotka ovat liittyneet ampumaseuraan vain saadakseen aseen. Kuka tahansa selviää ampumaseurojen testistä. Tämän jälkeen ladattu kulkee mukana, mutta hyvin kätkettynä. Tekisi mieli ummistaa silmät ja mieli, mutta koulusurmien jälkeen en ole enää kyennyt.

Suomen Kuvalehti 13.5. puolestaan esittelee Pekka Ervastin jutussa Aito tavallinen persu yksitoista yli 500 000 perussuomalaisesta tai siis heitä äänestäneestä. Kaisa Rautaheimon kuvat tekevät perussuomalaisista jotenkin hyvin tunnistettavia, mutta kaikkein järkyttävintä oli lukea oikeus jokaisen suomalaisen lupaan kantaa asetta perheeltä, jossa nuori äiti ja isä toteavat:

Uusi aselaki. Ihmisillä pitää olla oikeus omistaa ase. Ase ei tee ihmisestä pahaa - ihminen on valmiiksi paha.

Pariskunta seisoo kerrostalon pihamaalla varsin tuhdin näköisinä ja äiti on oletettavasti raskaana ja vieressä seisoo heidän leikki-ikäinen lapsensa...

*****

Pihallamme kukkivat nyt scillat rinnatuksin valkovuokkojen kanssa. Monensorttiset narsissit ovat aukeamassa, köynnöshortensioissa on lehdet, pelakuut saavat olla jo yöt ulkona. Kärhöt ovat osin lehdessä ja pilvikirsikat ovat aukeamassa. Teen nyt pitkää päivää ulkona ja nautin joka hetkestä!

Jos sinulla on vanha puu pihallasi ja aiot sen syystä tai toisesta kaataa, mieti hetki, miten hyvä kärhön olisi kiivetä sitä pitkin, miten puuvanhus kantaisi talvella kauniisti lunta, miten kolopesijät löytäisivät siitä kodin ja ennen kaikkea mieti, miten kauan puulta on mennyt aikaa ennen kuin siitä tuli suuri, lempeästi varjosta puuvanhus.

Puut ovat runoja, joita maa kirjoittaa taivaalle. Me kaadamme ne ja muutamme ne paperiksi kertoen siten tyhjyydestämme.

- Kahlil Gibran -

Suloista pitkää viikonloppua kaikille lukijoilleni♥

Leena Lumi

PS. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, palaan jo sunnuntaina, sillä maanantaina olen lounaalla tapaamassa blogiystävää, jota en ole ennen tavannut. Saatte myös matkakirjeen Baden-Badenista, joka on vanha, lehdessäkin julkaistu, mutta jotenkin aina ajankohtainen - ainakin lapsiperheille.

PPS. Tässä oli runsaasti kommentteja! Toivon googlen nimeen, että ne palautetaan!

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
  • تعداد کل صفحات :5  
  • 1  
  • 2  
  • 3  
  • 4  
  • 5