تبلیغات
schotunfrothsic - مطالب فروردین 1390
چهارشنبه 31 فروردین 1390  12:56 ب.ظ

Kerstin Engstrandin Uusia ideoita puutarhaan – Pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat (Trädgårdens sluttningar – Murar, trappor, vattenfall, pooler, Minerva 2011, suomennos Jenni Pitkäniemi) on kirja juuri sinulle, jolla on sellainen puutarha kuin meillä eli puutarha ja piha ovat kolmessa tai jopa useamassa tasossa, rinteitä on eri jyrkkyyksillä todella paljon ja maastovaihtelut takaavat että rinnepuutarhamme on Kerstinin sanoin ’viettävä ja viehättävä’. Tämä on kuitenkin kirja myös sinulle, joka haluat luoda itsellesi kiinnostavamman puutarhan kuin mitä ihan tasamaalle tehty harvoin on. Kerstin toteaa:

Katso tonttiasi tarkemmin. Siinä on luultavasti enemmän korkeuseroja kuin luuletkaan. Jos tonttisi on aivan tasainen, sellaiseenkin on nykyisin helppo muotoilla eri tasoja. Pengertäminen on samalla kulttuuriperinnön vaalimista. Oivalla tonttisi mahdollisuudet!


Ja sitten tämä tunnettu ruotsalainen puutarhajournalisti, kirjailija ja valokuvaaja viekin meitä kymmenennessä kirjassaan todella mahtaviin suorituksiin. Hän neuvoo aivan kädestä pitäen, miten rakennamme pengerrykset, tukimuurit, uima-altaan ja muut vesielementit. Engstrand myös neuvoo, miten uudet rakenteet maisemoidaan niille sopivilla kasveilla. Jälki aivan huimaa!

Siis minun on aivan pakko sanoa, että puutarha useammassa tasossa on unelmaa, mutta ellei eri tasojen välille ole rakennettu KUNNON rappusia, jotka myös näyttävät hyviltä, voi alkaa ajan kanssa rasittaa... Kun minua pyydettiin  Ihana piha –ohjelmaan, en tajunnut rukoilla/anoa että pääsisin siihen muutososioon, jossa ihmisille tehtiin puutarhaan huimia uudistuksia. Olisin pyytänyt upeat luonnonkiviraput kaikkien tasojen välille sen sijaan, että niissä nyt on toisissa laattaa ja toisissa hirveätä ratapölkkyä ja jossain kohtaa ei mitään. Niinpä tämän kirjan kaikkineen omistan miehelleni, siinä toivossa, että hän käyttää Kerstinin ohjeita puutarhamme viehätyksen lisäämiseksi. Uima-altaan hän saa unohtaa, sillä järvi on ihan liki, mutta tämä kaikki muu: purot, portaat. vesiputoukset, raput, pengerrykset…ja sitten se ihan meidän oma juttu, joka on vielä kesken eli vanhanajan kaivo. Semmoinen toimiva, sininen käsipumppu on haussa eli jos joku tietää, niin…Ja Kerstin jatkaa:

On sykähdyttävä näky, kun portaat ovat oikeassa kohdassa. Huolellisesti harkitut ja sopivasta materiaalista tehdyt portaat ovat ilo silmälle. Uskalla siis tehdä portaat, vaikka ajattelisitkin, ettei niillä ehkä ole paljon käyttöä. Sen lisäksi että portaat helpottavat liikkumista, niillä on myös koristearvoa.

Kerron nyt kirjan luvut, että hän, joka harhailee hämmentyneenä monien uusien puutarhakirjojen himoittavassa viidakossa, tietäisi, mitä tällä kirjalla saavuttaa. Uusia ideoita puutarhaan tarjoaa sinulle nämä: Rinnepuutarha –viettävä ja viehättävä, Luiskaportaat, Portaat, Muurit, Tontin muotoilu, Purot ja vesiputoukset, Kanavat ja koristealtaat, Uima-altaat, Kasvillisuus, Kukkiva kivikko sekä Siirtonurmi ja kasvimatot. Näitä kaikkia aiheita on käsitelty hyvin tarkasti sekä valokuvin että piirretyin rakennusohjein kuin myös runsain selostuksin. Kirjassa on myös lumoavia kuvia valmiista lopputuloksista, kuten tämä, joka on Marney Hallista:

Pikkumökki on sijoitettu taivaallisen ihanalle paikalle rinteen juurelle. Perhoset viihtyvät mainiosti ja aivan vieressä solisee puro. Loivaan rinteeseen voidaan sijoittaa myös kasvihuone…

Minäkin haluan koko suven musisoivan puron…tai lammen ja puron yhdistelmän tai vesiputouksen. Usko tai älä, niin kaikkien näiden rakentamisohje on kirjassa Uusia ideoita puutarhaan.

Täytyy todeta, että Kerstin Engstrand on tehnyt perinpohjaista ja lumoavaa työtä. Osa rakennusohjeista pyyhki minulla yli, mutta riittää kun toinen meidän perheessä ymmärtää. Kirjan ideat pohjautuvat lukemattomiin eri lähteisiin. Kerstin on saanut vaikutteita muun muassa historiallisista puutarhoista, kuten vaikkapa italialaisesta Ville d’Estestä, jossa purot ja suihkulähteet solisevat kilpaa pitkin rinteitä sekä Berliinin ulkopuolella sijaitsevasta Sanssoucista. Ja Kerstin oikein houkuttelee toteuttamaan kirjansa ideoita kirjoittaessaan omassa rinteessään kukkien, ahomansikoiden ja akileijojen keskellä:

Puutarhan rinnerakennelmat saavat esiin puutarhasi sielun – rakennat sitten puron, vesiaiheen, uima-altaan tai kukkivan muurin. Teit siihen sitten sata askelmaa tai yhden ainoan.


Ensi yönä näen vesiputousunia toivossa, että mieheni lukee tämän kirjan, hurmioituu ja ryhtyy toimeen, jossa hyödynnetään jo olemassa olevat kosteikkomme. Lähde sinäkin mukaan tähän unelmaan, jossa terapeuttinen veden solina vie sinut minne ikinä keksit kaivata.

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
سه شنبه 30 فروردین 1390  11:35 ق.ظ

Viihde- ja lukuromaanin raja on hiekkaan piirretty viiva, jonka jo seuraava allto pyyhkii pois. Vastasin itsekin tänään yhdessä kommentoinnissa reippaasti oikaisten kun puhuttiin Bolšoin perhosesta. Syy: Vetää raja siihen, kumpaan ryhmään vaikkapa juuri ko. kirja kuuluu, on subjektiivinen näkemys ja riippuu paljolti myös lukijasta. Painotan sanaa myös, sillä uskon että suurin osa paljon lukevista osaa määritellä selkeän viihderomaanin. Viihderomaaneistakin tosin löytyy omat helmensä, jotka ovatkin sitten siinä oudossa viivasssa hiekalla eli ehkä jo onkin kyse lukuromaanista tai sitten ei.

Minulla ei ole mitään vastaan viihdettä, vaikka itse en olekaan kovin viihteellinen, vaan kaipaan enempi syvää, tummaa ja puukolla kirjoitettua. Moni muukin asia toki vaikuttaa. Aihe. Oma tunnetila. Kirjoittajan kieli. Tarinan rakenne. Myös kirjan äärellä on lupa viihtyä!  Se on ihan yhtä arvostettua kuin viihtyä elokuvateatterissa tai konsertissa. Toiset pitävät vain siitä ja toiset tästä. Itse olen kuitenkin niin kova lukija yli sadan vuotuisen kirjani kanssa, että haluan vaikuttua. Samahan kävi minulla musiikissakin. Pidin ennen musikaaleista, mutta lopulta ooppera voitti. Nautin silti ihan mielettömästi kun äitini kantaa kirjastosta eräitä kirjoja ja oikein odottaa suomalaisen painoskuningattaren seuraavaa kirjaa. Se on hänen viihtymistään, minun viihtymistäni ovat lukuromaanit ja dekkarit. Blogissani haluan kuitenkin ehdottomasti edes yrittää tarjota melkein kaikille jotain eli seinät ovat kaukana ja ovet ja ikkunat auki ikään, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta. Sitten jos vähennän sadasta kirjasta viiteenkymmeneen, kaikki onkin hieman toisin...

Tämän päivän Helsingin Sanomissa Hannu Harju Tammelta toteaa Jukka Petäjän jutussa Moneen kirjaan kohdistuu kovat odotukset, mutta myynti jää pieneksi, että:

Viihde- ja lukuromaanin välimaasto on haastava alue, paremmin olisivat voineet myydä esimerkiksi Anne Fortierin historiallinen Julian rakkaus, Leila Meachamin kartanoromaani Ruusut ja Janice Y.K.Leena Pianotunnit.

Joe Hillin modernin goottijännityksen toivoisi uppoavan paremmin suomalaisiin. Petina Gappahin menestystä Ruotisissa tai Karin Slaughterin palvontaa Hollannissa voi vain kadehtia. Ja mikä meitä suomalaisia vaivaa, kun Alice Munrolla ei ole moninkertaisesti enemmän lukijoita.

Olen nyt upean sään takia pois jonkin aikaa koneelta, mutta olisi tosi kiintoisaa kuulla kommentteja siitä, mihin ryhmään Bolšoin perhonen mielestäsi kuuluu, onko se viihde- vai lukuromaani vai peräti ihan jotain muuta? Entäs sitten Susan Fletcherin Meriharakat ? Entäpä Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin?

Koska samaisessa Hesarin jutussa Touko Siltala Siltala-kustantamosta mainitsee mm. Philip Rothin eräässä yhteydessä, niin minä muistutan teitä: Lukekaa Philip Rothin Ihmisen tahra (The Human Stain)!

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
سه شنبه 30 فروردین 1390  07:59 ق.ظ

Suomen media kippuroi valtavassa tuskassa. Kuka lyö lujimpaa navan alle suurta vaalivoittajaa. Alemmuustila on ennen kokematon. Ymmärän jos oma tukko ei aina mene läpi, niin jurppiihan se. Nyt se ei kuitenkaan auta, kuten ei yleensä muutenkaan. Kansa on äänestänyt, sitä ei muuta nyt mikään. Olisikin mukava lukea pitkästä aikaa joku asiaa sisältävä uutinen il:stä, is:stä tai maikkarin netistä.

Jotta edellämainitut "tähtireportterit" saisivat jotain hyödyllistä aikaan, voisivat mennä vaikka taksvärkkiin yhdeksi päiväksi keväisen pellon reunalla levittämään sitä mitä tuottavat -sontaa.

Eilen A-studiossa oli vieraana Matti Vanhanen jolta kysyttiin kuinka suuren vastuun hän ottaa keskustapuolueen tappiosta? Vanhanen ilmoitti, että voin ottaa ihan kaiken vastuun ja mentäisikö asioissa eteenpäin kun ei ole kuin 9 min. aikaa. Vanhanen teki minun mielestä tuon asian niin selvästi vinoillessaan, ettei siitä kukaan vakavasti työhönsä suhtautuva toimittaja voi tehdä uutista. Mutta kyllä se netissä oli 10 min. kuluttua ja isosti.

Tältä päivältä muutama poiminta.

"Viha suomenruotsalaisia kohtaan kasvaa, heitä uhkaa pahoinpitely". Syy PS.
Euro ja dollarikin heikkenee. Syy PS.
Soini on suunnitellut oikeistosiipeä vuonna 2000. Tässäkin varmaan syy PS.
Homoliitot ja ydinvoima repivät perussuomalaisia. Syy kai PS.
PS:n edustajilla on tuomioita -lue sakkoja. Syytä en tiedä, mutta kai se on PS.
Eduskuntatalon ryhmähuoneet liian pieniä. Syy ihan selkeästi PS.
Puoluetuki nousee 7 miljoonaan € ja PS rikastuu. Tästä on vaikea ottaa syytä, mutta kai se niin sitten on.

Toivottavasti näitten juttujen tekijät arkistoivat omat kirjoituksensa. Olisi varmaan mukava lueskella tuonnempana kiikkustuolissa.

Ylellä ja joillakin maakuntalehdillä vielä kuitenkin on joku taso siinä mitä ne päästävät läpi toimituksellisesti.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja ex-presidentti Martti Ahtisaari tulivat tänään julkisuuteen ja mielestäni he eivät tuntuneet yhtään huolestuneilta vaalituloksesta. Pikemminkin päinvastoin.

منبع:
http://turokalliomaa.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  06:34 ق.ظ

Reijo Hongisto meni läpi eduskuntaan että heilahti ja hienolla äänimäärällä. Ääniä 7444 (tark.) ja alueellamme säilyi kansanedustaja. Valitettavasti Etelä-Pohjanmaa edustajamäärä jäi vain viiteen, se ei ole hyvä juttu maakuntamme kannalta.

Tulin juuri onnittelukäynniltä Reijon kotoa. Tunnelma oli hyvä mutta hillitty. Paikalla oli myös mies Reijon takana, vaalipäällikkö Hannu Takala. Takala teki kovan ja arvokkaan työn näissä vaaleissa. Hannulla katse oli jo suunnattu kohti uusia seikkailuja -mutta ensin pitää vähän nukkua.

Kokonaisuutenakin vaalit meni perussuomalaisittain erittäin mallikkaasti. Edustajat tuli joka vaalipiiriin. Perussuomalaiset vaikuttavat nyt koko maassa, sekä euroopassa. Kansa on nyt näyttänyt voimansa. Tätä eivät vanhojen puolueiden ihmiset uskoneet -eikä media. Kyllä suomalaisellakin tulee jossain vaiheessa mitta täyteen. Vai äänestikö kansa väärin? Ei, vaan täysin oikein ja kaikki saivat sen minkä ansaitsevat. Tässä on varmasti tutkijoille työtä pitkäksi aikaa.

Nyt alkaa hallituksen muodostaminen, siitä voi tulla väkevä vääntö. Seuraavat viikot tuon kertovat.

Seuraavat vaalit onkin sitten presidentinvaalit. Niihin ei ole vielä ilmoittautunut mukaan muita kuin Paavo Väyrynen. Kannattaisko tuota Paavon kohtaa vielä vähän miettiä?

منبع:
http://turokalliomaa.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:18 ق.ظ

Dando continuidade ao trabalho que busca facilitar o tráfego de pedestres e veículos, a prefeitura Municipal de Mãe d’água-PB, através da Secretaria de Infraestrutura, pavimentou mais 3 ruas da cidade: Rua Projetada I, que recebeu 350m² de calçamento em paralelepípedo; José Benedito de Oliveira, 528m² e Angelina Monteiro, com 735m² de área calçada.



A Prefeitura Municipal, em parceria com o Governo Federal, através do Ministério do Turismo, investiram R$ 72.758,74 beneficiando mais 100 pessoas. De acordo com Marcones Viana, corretor de imóveis, “depois da construção desse calçamento tanto as casas como os terrenos passaram a ter uma valorização de mais de 50%.”



Segundo informações do secretário de infraestrutura do município, Rivaldo Campos, “a administração pública vai continuar investindo na pavimentação de várias ruas. Para isso, o prefeito Péricles Viana Junior – Junior Tota -, continua empreendendo esforços em Brasília junto ao Governo Federal.” Campos revelou que os preparativos para a pavimentação de outras 03 ruas já foram iniciados. “Em breve estaremos calçando as Ruas Gregoria Simões Ribeiro, Antonio Cirilo e Carmita Dantas.” Afirmou o secretário.



Em recente solenidade de inauguração do calçamento de outras ruas, entre elas, Pedro Simões, Manoel Alves e Rua São Sebastião, o prefeito Junior Tota disse que também se sentiu realizado ao ver a administração municipal concretizar mais esse sonho dos moradores que enfrentavam dificuldades de locomoção, especialmente no período de chuvas, quando essas artérias ficavam praticamente intransitáveis.

منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:14 ق.ظ

antes


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:11 ق.ظ

manoel alves canuto


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:10 ق.ظ

pedro simoes


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:08 ق.ظ

joao benedito de oliveira


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:06 ق.ظ

mae dagua


منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  04:04 ق.ظ



منبع:
http://netofilmagens.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
دوشنبه 29 فروردین 1390  01:54 ق.ظ

He veivät minut yöpaidassani.

Näillä sanoilla aloittaa Ruta Sepetys kirjansa Harmaata valoa (Between Shades of Grey, WSOY 2011, suomennos Maria Lyytinen). Kirja on omistettu Jonas Šepetyksen muistolle. Kirja kantaa mukanaan kaikkien maailman leirivankien kohtaloa, vaikka se kertookin viisitoistavuotiaan Linan ja hänen perheensä kohtalosta Stalinin vankileirien saaristossa. Kirja on kertomus rakkaudesta, välittämisestä, sisusta ja uskomattomasta halusta elää. Kirja on myös kertomus siitä, mitä neuvostomiehitys teki liettualaisille, virolaisille ja latvialaisille. Myös suomalaisia kuljetettiin junissa kauemmas kuin mihin käsitys yltää. Missä oli Jumala? Ehkä hänkään ei nähnyt niin kauas…


Suomalaisia. Olin unohtanut Suomen. Muistin sen illan, kun tohtori Seltzer oli tullut meille tapaamaan isää. Neuvostoliitto oli hyökännyt Suomeen.


”Se on vain kolmenkymmenen kilometrin päässä Leningradista, Jelena”, tohtori Seltzer oli sanonut äidille. ”Stalin haluaa suojautua länttä vastaan.”

”Ryhtyvätkö suomalaiset neuvotteluihin?” äiti kysyi.


”Suomalaiset ovat vahvaa kansaa. He taistelevat”, tohtori Seltzer sanoi.

Kesäkuun 14. päivä 1941 muutti täydellisesti Linan perheen elämän. Isää ei kuulunut kotiin, kun ovea paukutettiin ja perheelle, Linalle, pikkuveli Jonakselle ja Jelena-äidille annettiin kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata nyyttinsä ja lähteä NKVD:n eli Neuvostoliiton salaisen poliisin mukaan.

”Me tarvitsemme enemmän aikaa. Olemme aamulla valmiina”, äiti sanoi.


”Kaksikymmentä minuuttia – tai ette näe enää aamua”, virkailija sanoi.

Lina lähti yöpaidassa matkalle junavaunussa, joka kuljetti ihmisiä vailla mitään ihmisarvoa 440 päivää Liettuan Kaunasista Trofimovskiin pohjoisnavalle, paikkaan, joka oli ei minkään reunalla. Alkaa orjatyö, jonka ainoa tarkoitus on näännyttää ihmiset hengiltä. Vartijat syövät amerikkalaisen aluksen tuomia säilykkeitä ja juovat vodkaa ja asuvat puurakennuksissa, mutta Lina ja muut saavat selvitä savimajoissa sietämättömässä kylmyydessä sulattaen lunta juomaksi ja syöden kuivaa leipää, jonka määrä oli tarkoin rajoitettu. Eristys ulkomaailmaan on käytännössä rikkumaton.

Siltä varalta, että joku ei tiedä, miten Isä Aurinkoinen toimi, niin mikä tahansa ilmianto riitti. Syytös maanpetoksesta rapsahti vaikka viattomasta piirustuksesta tai yhdestä sanasta. Se oli heti neljännesvuosisata elävältä kuolemista jossain kaukana tundralla, ei missään. Jos haluat tietää lisää, suosittelen vaikka Aleksander Solženitsynin kirjaa Vankileirien saaristo sekä Ensimmäinen piiri. Aivan vastaavaa tapahtui Romaniassa ja siitä voitte lukea Herta Müllerin kirjoista Ihminen on iso fasaani, Matala maa ja Sydäneläin. Rikkomus ihmisyyttä vastaan on aina sama ja yhtä anteeksiantamaton, sillä julmuus viattomia kohtaan ei tunne rotua, uskontoa eikä maiden rajoja. Sillä ei ole kotimaata ja se kulkee kuin kuoleman usva valtioiden rajoista tai ihmisyydestä piittaamatta. Se on se pahoista pahin, jonka tähden pitää lukea kaikki, mitä selviytyneet ovat kirjoittaneet, sillä heidät piti helvetissä hengissä halu kertoa juuri sinulle!

Harmaata valoa on kaunis kirja! Uskallan näin sanoa, sillä Ruta kirjoittaa kuin todeten ja antaen lukijan nähdä harmaata valoa, jonka ääressä Lina sai kirjoitettua ja piirrettyä viestiksi tuleville, mitä he ovat kokeneet. Lina halusi taiteilijaksi. Hän ihaili Munchin töitä. Hän oli menossa Liettuassa taidekouluun, mutta sen sijaan hän nousikin junaan ja lähti kohtaloon, josta hän selvisi vain unelmiensa avulla. Hänellä oli unelma selvitä hengissä, voidakseen kertoa. Häneen eivät pystyneet täit, pilkkukuume, nälkä, kylmä, epätoivo, pelko…Ja leirillä hän tapasi Andriuksen, jonka äiti pelasti poikansa hengen antamalla itsensä yö yön jälkeen vartijoiden raiskattavaksi.

Kun Andrius siirretään, Lina selviää vain piirtääkseen kaiken. Pöllön sulkaa ja tuhkaa saamme kiittää siitä, että tiedämme, mitä kirjailija Ruta Sepetyksen isosedän perheelle tapahtui Stalinin vankileirien saaristossa. Voimme osoittaa Linalle kunnioitusta hänen sisukkuudestaan ja lukea, mitä hän on kokenut sekä viedä viestiä eteenpäin ettei yksikään ikinä kiellä tapahtunutta.

Ruta Septys kirjoittaa tyylillä, josta pidän. Toteavuus, mutta ei liian kliininen, on häntä. Myös rauhallinen ja selkeä kerronta, jossa julmuuksilla ei ’huorata’. Pidän jopa alun kartasto-osasta, jota ilman olisi ollut miltei mahdotonta tajuta, minkä matkan juna kulki Liettuasta Trofimovskiin. Pidän kirjan kannesta. Pidän kirjan jaottelusta, jossa numeroidut kahdeksankymmentä selkeää lukua ovat saaneet jäsentävät väliotsikot Varkaita ja huoria, Karttoja ja käärmeitä sekä Jäätä ja tuhkaa. Pidän siitä, että tapahtumaa mitenkään kieltämättä, anteeksi antamatta, unohtamatta, saamme onnellisen lopun. Mielettömän kaunis kirjaa, joka hohtaa valoa kyynelten lävitse!

Kun Andrius siirretään, hän ojentaa Linalle kirjan Dombey ja poika luvaten samalla etsiä hänet käsiinsä. Ja Lina kuiskaa: ”Etsi minut.”

Marraskuun 20. päivänä, Andriuksen syntymäpäivänä Lina istuu lukemassa Dombeyta ja poikaa.


”Krasivaja. En ollut vieläkään löytänyt tuota sanaa. Ehkä löytäisin sen, jos harppaisin eteenpäin. Selailin sivuja. Silmiini osui merkintä. Käänsin sivun uudelleen esiin. Sivun 278 reunaan oli kirjoitettu lyijykynällä jotakin.


Hei. Lina. Olet päässyt sivulle 278. Aika hyvin!


Kääntelin sivuja varovasti ja silmäilin niiden laitoja.


Sivu 300:


Oletko oikeasti päässyt sivulle 300 vai harppasitko eteenpäin?


Jouduin tukahduttamaan naurua.


Sivu 322:


Dombey ja poika on tylsä. Myönnä pois.


Sivu 364:


Ajattelen sinua.


Sivu 412:


Mahdatkohan sinä ajatella minua?


Suljin silmäni


Kyllä, ajattelen sinua. Paljon onnea, Andrius.

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 28 فروردین 1390  05:56 ق.ظ




Tämä sydänrasia sisältää Huhtiarvonnan osallistuja-arvat. Kiitos kaikille innokkaille ja annetaanpa Lumimiehen arpoa

Arvonnan voittajat ovat: Sariw, Valkoinen kirahvi ja Mutu. Onnea voittajille!

Sariw saa ensin valita Huhtiarvonnan postauksen kirjoista täältä kaksi haluamaansa kirjaa, sitten saa valita Valkoinen kirahvi kaksi ja sen jälkeen Mutu. Olkaa ystävälliset ja ilmoittakaa minulle haluamanne kirjat sekä postitusosoitteenne.

Koska arvontaa liittyi myös tehtävä laittaa tietyt kirjat paremmuusjärjestykseen oman kokemuksen tai oletuksen pohjalta, niin tässä on teidän listanne:

1. Rakkauden aikakirja
2. Pikkuseikkoja
3. Bolšoin perhonen
4. Kabbalisti
5. Nora & Alicia
6. Axel Munthe - tie Caprin Huvilalle

Mieleeni tuli kysyä juuri näitä kirjoja siksi, että olen aika hämmästynyt, miten kovatasoisia kirjoja on tullut jo kevätkaudella. Ja onhan vielä jokunen kirja lukemattakin, mutta tässä on muutama iloinen yllätys - ainakin minulle.

Pidän arvontoja mielelläni, sillä en halua edes kirjoja määräänsä enempää eli annetaan hyvän kiertää. Täytyy myöntää, että oli paljon, paljon helpompi tämä vain lukijoille suunnattu arvonta - työn puolesta;-)

Jatketaan...kirjoja ja kevättä!

♥:lla Leena Lumi

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 28 فروردین 1390  03:52 ق.ظ

Tänään on varsinainen vaalipäivä. Ilma on mitä parhain. Muista käyttää ääntäsi. Itse kävin juuri oman ääneni antamassa. Olen jo aikaisemmin selkeästi ilmoittanut ketä äänestän näissä vaaleissa. Pidin puheeni ja piirsin lappuun numeron 13.

Illalla se sitten nähdään ketkä menevät läpi ja ketkä eivät. Suomessa eduskunta valitaan demokraattisesti ja se on hyvä se. Paikkoja on rajoitetusti ja varmaa on, että enemmistölle ehdokkaista tänä iltana tulee pettymys. Siksipä kirjoitan tähän loppuun erään  paikkakuntalaisen "ajattelijan" toteamuksen jonka hän joskus aikoja sitten sanoi eduskuntavaalien jälkeen.

"Onnittelut niille jotka tulivat valituksi eduskuntaan. Mutta kunniamaininnoin meidän tulee muistaa myös heitä, jotka Jaakon Hallin risteyksessä, pakkasessa paljain päin, yötä päivää ja pyhää arkea tervehtivät hymyssä suin kaikkia ohikulkijoita. Eivätkä tulleet valituksi eduskuntaan. Kunniamaininnoin".

منبع:
http://turokalliomaa.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
یکشنبه 28 فروردین 1390  01:03 ق.ظ

Kävimme eilen mm. Viherlandiassa Vaikka olen hiukan pelkistetymmän ystävä, niin en voinut olla kuvaamatta teille näitä ruusukuvioisia ruukkuja.

Viherlandia on se paikka, johon ajatuksissani ajan silloinkin, kun on sovittu tapaaminen kaupungissa;-) Ja monena vuonna olen ollut vappupäivänä siellä jo aamuvarhain. Kaikista maailman sekoiluista puutarhahulluus on antoisin! Muistakaa myös, että Viherlandiassa on erinomainen ja edullinen lounaspöytä, jossa on erittäin monta salaattivaihtoehtoa, pari lämmintä ruokaa ja samoin muutama jälkiruokavaihtoehto ja sitten vielä kahvit päälle. Viimeksi siellä istui viereisessä pöydässä eräs expääministeri perheineen, joten pitäisi kelvata krantuimmallekin. En tiedä, onko tämä laadun tae, mutta...olkoon nyt.

Eilen mukaan lähti rosmariinin taimia, jotka olivat todella komeita. seuraavalla kerralla sitten sitruunamelissaa ja laventelia. Ja kävin kurkkaamassa myös huonetta, josta joka vuosi valitsen 'suven värin':
Omat kellarissa talvehtineet pelakuut ovat aina pinkkiä, mutta tässä huoneessa otan kaiken 'vaihtelusta'!

Jos olet kiinnostunut pelargonioista, lue ihmeessä kirja Intohimona pelargonit. Kirja paljastaa, että näiden tavallisina pidettyjen kukkien maailma on paljon monipuolisempi kuin kukaan voisi uskoakaan.

Olen sattuneesta syystä saanut viime aikoina muutaman Maalla -lehden numeron ja on ollut aika viehättävää ja yllätyksiäkin. Numerosta 2 löysin monen sivun artikkelin Sateenkaarentaa Ilonan kodista ja perheestä.

Tässä kuvassa Ilonan uskomattoman viehättävä keittiö koko sivun kuvassa. Sama keittiö löytyy oikeasta sivupalkistani.  Ja alla sitten vähän uusinta Maalla -lehteä:
Valkoista, roosaa, muscarin sinistä, patinaa...

Ja nyt puutarhatöihin. Olemme aukaisseet ikkunan makkaristamme jo klo 6 aamulla ja sitten nukahdimme suloisesti uudelleen virtaavan veden solinaan... Palataan arvontaan joskus iltapäivällä.

منبع:
http://leenalumi.blogspot.com


  • آخرین ویرایش:-
نظرات()   
   
  • تعداد کل صفحات :5  
  • 1  
  • 2  
  • 3  
  • 4  
  • 5